VesaHelkkula

Vanhustenhoidon laatu ala-arvoista

Olen päässyt tutstumaan ikääntyneiden vanhempieni kautta Helsingin vanhustenhoitoprosessien toteuttamiseen ja lukuisiin yksiköihin sekä kunnallisella, että yksityisellä puolella. Olen kokemuksieni aikaansaaman hämmästyksen saattelemana vaihtanut kokemuksia monien sairaiden ikäihmisten omaisten sekä alan ammattilaisten kanssa eri Uudenmaan kunnista. Havainnot ovat pitkälti yhteneväisiä. Vanhustenhoitomme laatu on hyvin huolestuttavalla tasolla.

Mikäli vaikkapa autonvalmistuksen laatujärjestelmät olisivat samalla tasolla kuin vanhustenhoidossamme, emme saisi linjalta ainuttakaan toimivaa autoa. Ihmisen hoitamisen vertaaminen tavaran valmistukseen saattaa kuulostaa ensikuulemalta asiattomalta, mutta laatuperiaatteet ovat samat.

Laadukkaassa toiminnassa kerätään jatkuvasti palautetta erityisesti asikaspalautteena ja puutteet viedään systemaattisesti tominnan jatkuvaan parantamiseen. Laatujärjestelmään sisältyy johtamisen jatkuva tarkastelu, parantaminen ja mittarointi. Jokainen prosessissa mukana oleva henkilö on tietoinen oman panoksensa merkityksestä lopputulemalle ja asiakastyytyväisyydelle. Jokainen saa palautteen toiminnastaan ja myös virheistään ja on mukana toiminnan parantamisessa. Johtamisen vastuut ovat laadukkaassa toiminnassa selkeät ja vastuutyhjiöitä ei synny, kuten nyt vanhustenhoidossa tapahtuu vahingollisella ja kalliilla tavalla.

Vanhustenhoidossa hämärtyy lähes kauttaalta selkeä vastuu, joka näkyy erityisesti sairastumisen, hoitopaikan vaihdon tai muutosten aikana. Kukaan ei tunnu hallitsevan vanhan ihmisen kokonaistilannetta - usein lääkäri kaikkein vähiten. Päätöksiä tehdään vaillinaisen tiedon kanssa ja saatavallakaan olevaa tietoa ei hyödynnetä tai byrokraattiset määräyksen estävät sen. Asiakaspalauteen puuttuessa parannuksia ei viedä toimintamalleihin.

Omaisten merkitys ikäihmisten kannalta on äärimmäisen tärkeä myös hoidon ammatillisten asioiden osalta - ja  informaation välittämisessä. On vaikea ymmärtää, miten sairas vanhus ilman omaisia voi tulla toimeen tässä byrokraattisen prosessin rattaissa - saati voida hyvin ja kokea ihmisarvoa.

Vanhustenhoitoon vaaditaan ylätason asennemuutos ja johtamisen parantaminen. Liian paljon jää kinni yksittäisen hoitohenkilön omasta tahdosta. Hoitohenkilökunnalle on tärkeää löytyä vahvempi kannustus olla läsnä vanhuksen kanssa. Kun parantaminen tehdään jatkuvana toimintana myös kustannustehokkuus kasvaa. Mikäli Sote-uudistus etenee, avaa se mahdolisuuden ravistella takapajuista laatuajattelua.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

On varsin erikoista, ettei vanhustenhoidossa käytetä lainkaan hyväksi ulkomaisia tietotaitoja ja hoitokäytäntöjä, vaan järjestelmä toimii pääosin vanhan ja totutun mukaan - ja enemmänkin hoitohenkilökunnan, kuin potilaan tyytyväisyyttä silmälläpitäen.

Vanhustenhoidossa voitaisiin ottaa mallia vaikkapa Hollannin systeemin hyväksi koetuista toimintatavoista.

Kuinkahan on Suomen vanhustenhoidon tilanne vuosikymmenen kuluttua hoitoa tarvitsevien vanhusten suhteellisen määrän kasvaessa huomattavasti nykyiseen nähden, mikäli järjestelmä ei pysty luomaan nahkaansa ja valmistautumaan uuteen haasteeseen jo varsin pian etuajassa.

Sitä kai sitä sote:ssa muka nyt tehdään -valmistautumista tuleviin haasteisiin.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Vähän huono valinta esimerkiksi, pitäisi vanhuksia muka hoitaa samalla huolellisuudella kuin tehdään autoja. Eihän se näin ole. Me vanhukset olemme hylkytavaraa, siitä pitää päästä eroon mahdollisimman halvalla ja vähällä työllä.

Ainoa mikä oikeasti meidän loppua auttaisi olisi eutanasia. Mutta ns. kristityt tukevat bisnesmaailmaa, meitä pitää kiusata loppuun asti, helpotusta ei saa olla. Vaikka lopussa kuitenkin tapetaan janoon ja nälkään, sehän ei ole eutanasiaa.

Toimituksen poiminnat